Eilen illalla pääsimme bussikuljetuksella vähän matkan päähän Pentinkulman päivien Kiimankulman yöhön, jossa puhuttiin kääntämisestä ja luettiin käännöstekstejä. Nuoret suhtautuivat reissuun aluksi tylsänä juttuna, joka keskeytti hauskat ryhmäpelit. Virallinen ohjaus oli päättynyt kolmelta ja sen jälkeen sai touhuta vapaasti. Pelailun keskeyttivät vain päivällispuuhat. Tapahtuma alkoi kello 20.
Kiimankulman yö
Kiimankulmalla valtasimme katoksen alta pöydän. Terassilavalla oli valtava flyygeli, jonka ääreen istui Irina Smirnova. Laura Jänisniemen haastateltavaksi astui suomentaja ja kustannustoimittaja Vappu Orlov. Pöytään tuli hiljaisuus.Vappu Orlov kertoi päätymisestään kääntäjäksi ja työstään laajemminkin. Hänen jälkeensä lavalle kapusivat kääntäjät lukemaan otteita kääntämistään teoksista. Irina Smirnova soitti tyyliin sopivaa taustamusiikkia lukutuokioissa. Satoi ja välillä myrskysikin, mutta katoksen alla se oli vain ääni, taustamusiikkia sekin.
Ensimmäisellä pikkutauolla hämmästynyt toteamus: "Täähän on kiinnostavaa!"
Ja niin se todella oli.
Kiinnostusta herätti ainakin Yumi Fuzukin vastasuomennettu Kirjoitusmerkkien meri, josta runoja luki suomentaja Mayu Saaritsa. Kun kerroin olleeni suomennoksen julkaisutilaisuudessa Annikin Runofestivaaleilla kuuntelemassa runoja myös alkukielellä tekijän lukemana, kuului huokaus: "Olisipa ollut tosi hienoa olla siellä".
Väliajalla Pentinkulman päivät tarjosi ryhmällemme iltapalaa: venäläistä teetä mansikkahillolla, pavlova-leivokset ja kaalipiirasta. Kaikki hävisi lautasilta alta aikayksikön, joskin syötävät piti ensin ikuistaa Instaa ja muita sosiaalisia medioita varten. Kuuntelijoille oli onneksi varattu myös paljon värikkäitä huopia, sillä kuunnellessa ilta viileni ja takit olivat ohuita.
Alun perin epäilin, että nuoret haluaisivat lähteä takaisin leikkimään jo ennen sovittua kuljetusta 22:30, mutta lopulta kävi niin, että kun kyyti tuli, se sai odottaakin hetken, ennen kuin maltoin patistaa herpaantumattomasti kuuntelevat nuoret autoa kohti.
"Juuri kun tää alkoi käydä mielenkiintoiseksi!" kuului huudahdus.
Runoterveisin
Ennen lähtöä kirjoitimme vielä terveisiä Kiimankulman kääntäjätalon vieraskirjaan; jokainen leiriläinen kirjoitti rivin yhteiseen runoomme. Otimme runosta kuvia, mutta kuvan kamerastani saan ladattua tänne vasta kotoa käsin, koska latauspiuha jäi valitettavasti kotiin. Nyt jo voin kuitenkin paljastaa, että hieno tuli!Lähtiessämme pienen lukutauon aikana saimme vielä koko yleisöltä hyvänyöntoivotukset ja heilutukset. Paluumatkan aikana riitti innostunutta juttua esiintyjistä ja kirjallisuudesta. Onnistunut reissu siis.
Nuorista ei vielä loppunut virta. Iltapalan jälkeen alkoivat pelit taas kiinnostaa, ja pelailu jatkui myöhempään kuin ohjaaja jaksoi valvoa. Aamulla joukossa olikin aika nuutuneita kirjoittajia.
Kohta onkin seuraavan kirjoitusharjoituksen aika. Palaillaan!
- Minna
